Hassuja kevennyksiä ja muuta mukavaa

Torstain vakitunnilla meillä oli ohjelmassa erilaisia centered ridingista ammennettuja istuntaharjoituksia ja sain mennä Hukkiksella. Verryttelyt teimme ihan normaalisti ja Hukkis tuntuikin ihan mukavalta, kunnes alettiin laukata. Tällä kertaa se tuntui pukittavan ihan tosissaan taas muutaman kerran, mutta kun vain komensin sitä eteen, se alkoikin taas toimia yllättävän hyvin. Mulla ei ollut tälläkään kertaa kannuksia jalassa, ja muuten Hukkis kyllä vaikutti ihan tyytyväiseltä. Harmi kun en tosiaan tajua mistä tuo protestointi johtuu, vai onko kyseessä vaan opittu tapa, koska nykyään pukittelu kyllä loppuu aina alkuverkkoihin, jos sitä ylipäänsä esiintyy.

Tunnin varsinaisena tehtävänä oli tosiaan erilaiset istuntaharjoitteet: aluksi piti nousta seisomaan jalustimille käynnissä suoraksi, ei siis kevyeen istuntaan. Mulla oli aluksi vaikeuksia pysyä pystyssä ja saada lantio tarpeeksi eteen, kun tuntui, että sitten kippaan kokonaan eteen myös ylävartalolla. Samaten tuntui, että mulla oli polvet jo ihan lukossa ja suorina, mutta silti sain käskyn suoristaa niitä lisää. Sain kuitenkin asentoni lopulta korjattua oikeanlaiseksi. Ravissa pystyssä pysyminen ja asennon vakauttaminen tuntui helpolta, mutta lantion saaminen riittävän eteen tuntui edelleen vaikealta.

Hassuja kevennyksiä olemme tehneet aikaisemminkin, ja aloitimme nyt helpommasta: kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä, joka sujuikin hyvin, ja samalla Hukkista pystyi jopa vähän ratsastamaan. Se ravasikin tosi rennon ja tyytyväisen oloisena hyvin eteen. Kunnes sitten vaihdettiin harjoitusta ja kevennettiin kaksi ylös yksi alas. Mun oli alkuun vaikea pysyä ylhäällä, ja jäin liikkeestä jälkeen, tömähtäen aina alastulossa ikävästi takakaarelle. Hukkiksestakin huomasi heti, että nyt ei tunnu kivalta, pää nousi ja selkä jännittyi notkolle. Sain ohjeeksi käyttää enemmän vatsalihaksia kevennyksessä ja alasistumisessa, jolloin pääsin paremmin mukaan liikkeeseen ja pystyin istumaan pehmeämmin alas, jolloin Hukkiskin vähän rentoutui. Teimme molemmanlaisia kevennyksiä useamman pätkän, ja lopputuntia kohden homma alkoi sujua jo ihan hyvin. Loppuravit tehtiin ihan normaalisti keventäen ja Hukkis tuntui tosi rennolta ja kivalta, se näköjään tykkää kovasti kun saa vaan kaikessa rauhassa jolkotella. :D

Seuraavana päivänä käytiin tekemässä pikku maastolenkki ja menin askellajit läpi kentällä, ja Hukkis tuntuikin tosi mukavalta ja irtonaiselta, sillekin teki varmaan hyvää päästä vähän muuallekin kuin kentälle pyörimään.

Hyppelöitä

Oho, vähän on kulunut aikaa edellisestä tekstistä. Kirjoitustauosta huolimatta olen keikkunut hevosen selässä PALJON viime viikkoa lukuun ottamatta, kun oltiin Levillä talvilomailemassa.

Eilen rohkaistuin vaihteeksi estetunnille, edelliset hyppelyt tapahtuivat muistaakseni viime marraskuun alkupuolella, vai kenties lokakuussa, kun omalla kentällä vielä kärsi hypätä. Nyt päästiin lainaamaan naapuritallin maneesia, ja oli kyllä hauskaa! Mulla on ollut hyppäämisestä aika pitkä tauko viime syksyyn saakka jotain satunnaisia jumppasarjoja lukuunottamatta, joten vielä on vähän säädöt hakusessa, mutta ajattelin kyllä, että pitää varmaan keväällä startata muutamissa tallin kisoissakin.

Mulla oli ratsuna Hukkis, mikä oli kyllä kiva, koska tunnen suunnilleen kaikki sen oikut, ja se on varma hyppääjä, minä kun en sitä oikein vielä ole. Välillä tuntuu ihan epäreilultakin, kun se yrittää tosi rehellisesti ja menee vaikka mistä, vaikka kuski ei pysyisi hypyissä mukana tai toisi surkeisiin paikkoihin. Sille oli nyt vaihdettu uusi kuolain, paksuhkon kolmipalan tilalla on nyt melko ohut oliivinivel, jota testailin jo torstain koulutunnilla. Hukkis tuntui ihan hyvältä suusta, mutta tuntui, että se välillä otti pidätteet liiankin terävästi vastaan, mikään altajuokseminen ei nimittäin ole sen kanssa ikinä ollut ongelmana, ennemminkin se jarruttaa herkästi liikaa. Pitää vaan koittaa jatkossa tehdä pidätteet entistä enemmän istunnalla.

Tällä kertaa jätin sporrat pois, koska torstaina en niitä tarvinnut omalla kentällä koulutunnillakaan, vaikka jalassa olivatkin, ja maneesilla hepoilla on yleensä vähän normaalia enemmän virtaa. Mun jalan asento on lisäksi niin huono, että jään helposti kaivamaan kylkeä liian takaa kantapäällä, mikä on hevoselle epäreilua, ja Hukkis protestoikin herkästi jos sitä jää tökkimään.

Verkassa tuntui, etten saanut Hukkista ravissa ihan niin hyvin pohkeen eteen, kuin olisin halunnut, ja se tuntui jäävän myös vähän kuolaimen taakse hetkittäin. Tein lähinnä isoja ympyröitä, joitain käyntisiirtymisiä (joissa huomasin taas ottavani liikaa kädellä, kun Hukkis kyllä hidastaa ihan pelkällä istunnallakin) ja temponlisäyksiä pitkille sivuille, sillä halusin saada kunnon reaktion pohkeisiin. Laukat Hukkis nosti ihanan energisesti, parissa ensimmäisessä nostossa se vähän protestoi huiskimalla häntäänsä, mutta jatkoi kuitenkin laukkaa tosi kivassa tempossa ja ryhdikkäänä. Sain sen myös kivasti venyttämään askelta pyydettäessä ja lähdinkin hyppäämään ihan luottavaisin mielin.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kuvassa näkyvät diagonaalit, ensin kavaletti ja sitten pysty. Paikat osuivat hyvin joka kerta, mutta sain heti kommenttia, että kaarteet pitää laukata enemmän eteen, eikä niissä saa harrastaa mitään kouluratsastusta, mutta että linjalla pitääkin sitten jo kouluratsastaa. Olen jotenkin aina ajatellut, että minähän odotan niillä linjoilla, mikä on mun tapauksessa tarkoittanut, että istun kerrankin hiljaa enkä puserra ja nypellä, kun saan tosiaan aina kuulla, että pitää odottaa ennen estettä. No, oikeastihan se menee niin, että kun kerrankin istun hiljaa, mikä on mulle todella vaikeaa, niin hevonen eteneekin paljon vauhdikkaamin kun en purista sitä hitaaksi. Pitäisi siis kaarteissa malttaa vain istua ja ratsastaa laukkaa isommaksi ja ottaa se tiukka kontrolli (=kouluratsastus) vasta linjalla, näin siis ainakin Hukkiksen kanssa, joku vauhdikkaampi peli voi kaivata sitä tiukkaa kontrollia myös nimenomaan kaarteissa.

Mulla itselläni on nykyään aina hypätessä sellainen olo, etten oikein pääse hyppyyn mukaan oikeaan aikaan ja irtoan liikaa satulasta, mutta ilmeisesti kyse on enemmänkin omasta tottumattomuudesta, koska tästä kysyessäni se ei kuulemma ole ongelma. Lähinnä olen vaan hevosen kanssa menossa liikaa esteelle, mikä voi tietysti vauhdin ja korkeuksien kasvaessa käydä vaaralliseksi. Diagonaaleille saatiin ihan kelvollisiakin kierroksia kun sain laukan sujumaan kaarteissa ja "kouluratsastin" ennen estettä ja Hukkis vaihtoi monta kertaa laukat jo esteiden päällä (se ei siis osaa estevaihtoja, eikä se yritä ikinä tarjota vaihtoja, koska vastalaukka on sille todella helppoa, kouluvaihtoja se on käsittääkseni tehnyt).

Päivän toinen tehtävä oli pysty-okseri-pysty-kolmoissarja kahden laukan väleillä, jota tultiin molemmista suunnista. Välit olivat melko lyhyet, mutta tuollaisella sarjalla pitää kuitenkin edetä, ettei varsinkaan viimeinen hyppy kärsi. Ensimmäisellä kerralla Hukkis oli löysä ja pohkeen takana, ja pääsi kiemurtelemaan linjalla kovasti, jolloin myös hypyistä katosi laatu ja energia, mikä vaikeutti mun menoa entisestään. Käsky kävi, että taas pitää saada se laukka kuntoon ennen, kuin tulen sarjalle. Nyt laukka oli kunnossa, mutta edelleenkään en osunut kaikille esteille keskelle, ja lisäksi sukelsin liikaa mukaan hyppyihin, kun etenkin sarjoilla olisi tärkeä saada napa ylös heti hypyn jälkeen. Sitten kun ajattelin tätä, unohdin taas ratsastaa laukan kuntoon. Vaikeata tämä esteratsastus. :D

Loppuun tulimme vielä alun kavaletin ja pystyn diagonaalilla. Kaiken kaikkiaan tunti sujui ihan hyvin, ei mitään supersuorittamista, mutta ei ihan karmeita virheitäkään, ja Hukkis suoritti tyytyväisenä, eikä protestoinut juurikaan. Harjoitusta vaan tarvitaan kyllä kovasti, menin harmikseni lipsauttamaan Hannille, että voin kyllä hypätä Kapsullakin, ja se vähän jännittää, kun sillä ei ole vielä ihan täysin tekniikka hallussa ja se usein ylihyppää pienillekin esteille (ainakin kun viime keväänä menin sillä jotain jumppasarjaa, on se nyt onneksi päässyt ihan oikeastikin harjoittelemaan hyppytouhuja vähän meikäläistä osaavamman kuskin kanssa).