Koulukauden starttimuisteloita

Toukokuussa oli tosiaan meidän seuran jokavuotiset Kevätlautanen-koulukisat, joissa starttasin Kapsulla C-merkin ja Hukkiksella B-merkin kouluohjelman. Kapsulla en ollutkaan ratsastanut varmaan ainakaan kuukauteen, enkä sitten ehtinyt enää sen kanssa tunnille kisoja edeltävällä viikolla. Torstain koulutunnilla Hukkis oli ollut ihan järkyttävän tahmea ja haluton, mutta perjantain estetunti meni hieman reippaammissa tunnelmissa. Odotukset kummankaan radan osalta eivät siis olleet kovin korkeat, Hukkiksen kanssa olin kyllä asettanut tavoitteeksi helposta B:stä yli 60 % tuloksen.

Kapsu tuntui verkassa yllättävän hyvältä ja suoralta, se kulki hyvässä muodossa ja astui kunnolla alle. Radalla tämä fiilis vähän katosi, sillä mua jännitti kamalasti, jolloin Kapsu tietysti jännittyi  mukana. Tällä kertaa se näkyi eniten laukannostojen laadussa, muuten rata oli ihan sujuvaa suorittamista. Tuloksena oli 65,1 %, mikä riitti luokkavoittoon. Alla miljoona kuvaa Kapsusta, joka oli hieno ja pätevä kouluratsu! <3

Näistä kuvista kyllä näkee selkeästi, että mun ongelmakohtia edelleen on käsien kantaminen ja jalkojen pitäminen omalla paikallaan, ja toisaalta olen myös alkanut könöttää herkästi.

Hukkiksen kanssa mulle tuli hirveä kiire, kun meinasin unohtaa sporrat talliin ja melkein myöhästyin verkasta. Verryttelin pitkälti lähinnä laukassa ja ravissa, jotta sain Hukkiksen kunnolla jalan eteen ja vielä ennen omaa vuoroani radalla tein laukka-käynti-laukka-siirtymisiä, jotta Hukkis olisi varmasti hereillä. Tämä näytti tepsivän, ja mulla olikin allani reippaasti ylämäkeen liikkuva hevonen, ja tällä kertaa radalla tuli oikeasti sellaisia wau-fiiliksiä useamman kerran. Ravilisäys olisi voinut olla parempi ja multa tippui jalustin lävistäjän loppupuolella, mikä aiheutti tahtirikon. Yhden laukannoston tein myös liian suurilla avuilla, mikä näkyi pienenä protestointina, en itse ollut varautunut siihen, että saisin Hukkiksen näin hyvin herkisteltyä. B-merkin radasta tuloksena 63,8(?) %, ja tälläkin kertaa luokan voitto, ja täytyy sanoa että kyllä hymyilytti. Ihan mahtava hevonen, ja suurimmaksi osaksi saatoin olla jopa omaan ratsastukseenkin tyytyväinen!

Tässä se vähän vaisuksi jäänyt ravilisäys, eipä ole kovin tyytyväisen näköinen hevonenkaan...

Kunniakierroksella!

Näiden kisojen fiilistelyllä elän seuraavat pari vuotta, sillä mun ja Hukkiksen II-tason debyytti sen sijaan ei mennyt ihan yhtä juhlavasti...

0-8 vp

Sunnuntaina oli meillä kisakauden avaus, meikäläisen ensimmäiset estekisat ikinä. Silloin kun kisasin paljonkin tallin omissa kisoissa, en jostain syystä ikinä päässyt estekisoihin paikalle, ja viimeiset pari vuotta olen hypännyt ylipäätään tosi vähän. Nyt olen kuitenkin päässyt enemmän osallistumaan estetunneille, ja päätinkin jo hyvissä ajoin, että tänä keväänä tasan osallistun kaikkiin kisoihin, mitä omalla tallilla on tarjolla, niin koulu-, kuin estepuolellakin.

Luokkana oli vaatimattomasti 60 cm, ja estekorkeus sinänsä ei niin sanotusti tuntunut missään, ollaanhan me hypätty joskus estetunneillakin isompaa, vaan lähinnä jännitti se kisatilanne itsessään, ja esimerkiksi se, muistanko varmasti oikean radan, kun en ole niin pitkää rataa ikinä päässyt hyppäämään.

Verkassa Hukkis tuntui ihan mielettömän hyvältä, se oli jalan edessä ja sopivan energinen, mutta tosi hyvin avuilla. Mietin itsekseni, että koulustartti näillä säädöillä olisi ollut kiva. Otin verkassa vain parit hypyt molempiin suuntiin ja lisäksi paljon laukkaa suorilla eteen ja kaarteissa kiinni. Paikat osuivat hyvin ja jäi hyvä fiilis rataa ajatellen.

Pikku pukki ennen kuin ampaistiin matkaan.

Radalla lähtömerkin jälkeen Hukkis esitti hiukan kevätjuhlaliikkeitä pikkuisen pukin muodossa, vaihtoi laukan, ja päätti sitten, että koko rata on yhtä pitkää uusintaa. Se ampaisi heti ensimmäiselle esteelle (ja tietty siinä väärässä laukassa), kuin tykin suusta, enkä koko radan aikana oikeastaan ehtinyt ajatella mitään muuta, kuin että missä on seuraava este ja miten tää hevonen kääntyy sinne. :D Askeleiden laskemisetkin jäi tyystin välistä, ja kuvista päätellen jäin liikaa ohjaan kiinni hypyissä, kun normaalisti osaan myödätä ihan hyvin.

Perusrata selvitettiin siis puhtaasti, vaikka taidettiinkin kiitää yksi kuudelle askeleelle sopiva linja neljällä. En tosiaan saanut pidätteitä läpi ollenkaan, enkä siinä vauhdissa sitten ehtinyt jäädä miettimään sitä, vaan pyrin vaan mahdollisuuksien mukaan saamaan esteille hyvät tiet, vaikkakin myös ohjaustehostin oli tainnut vauhdin lisääntyessä kytkeytyä pois päältä...

Tässä se uusinnan toinen este, josta tuli takajalan puomi, eipä se niitä kinttujaan näköjään kovin paljoa nostellutkaan... Tarkkasilmäisimmät huomaa puuttuvan takakengän.

Uusinnan ensimmäisen ja toisen esteen välinen tie oli periaatteessa helppo, melko laaja kaari, mutta Hukkis onnistui jotenkin potkaisemaan vasemman TAKAkenkänsä irti. Paikka osui periaatteessa ihan hyvin, mutta laukka taisi olla liian pitkää ja hypystä tuli matala ja laakea, jolloin puomi lähti mukaan. Tästä jatkettiin kaarevaa linjaa keltamustalle okserille, josta tuli tosi tiukka tie toiselle okserille. Tässä Hukkis hidasti vihdoin vähän liikaakin, kun otin kurviin tiukan pidätteen ja sitten en saanut sitä ratsastettua riittävän suorassa seuraavalle okserille, josta tuli toinen puomi. Olin päättänyt tekeväni uusinnassa pienen tien ykkösen sisäpuolelta viimeiselle esteelle, mutta vauhtia oli niin paljon, ettei Hukkis kääntynyt, ja päädyttiin kiertämään se ykkönen ja vielä aika monta metriä enemmänkin, mutta toisaalta sillä ei lopputuloksen kannalta ollut merkitystä, kun oltiin jo saatu se 8 virhepistettä.

Mun lempparikuva! Hukkis ottaa monesti ponnistusta edellisellä laukka-askeleella tuollaisen "koeponnistuksen", eipähän ainakaan tule etupainoisena esteelle.

Hukkis on tosiaan mennyt noin lujaa mun kanssa ainoastaan kun ollaan hiihtoratsastettu talvella, ja silloin esteitä on ollut vain se 3 kpl isolla pellolla, niin ei ollut ihan säädöt kohdillaan ratsastajalla esterataa varten. Tuolla hevosella kyllä vaihtelee mielialat niin paljon, että joskus en ihan pysy kärryillä, mutta on jotenkin niin sympaattista kun toisella on hirmu kivaa. :D

Tiivistetysti siis: mentiin täysiii, ohjaus ei pelannut joten tiet venyivät, mutta hevosella ja ratsastajalla oli hauskaa, vaikka allekirjoittaneen jalat hieman tutisivatkin, kun laskeuduin hevosen selästä.

Kahden viikon päästä kevään ensimmäinen koulustrartti, helppoa C:tä ajattelen kokeilla Kapsulla ja B:tä tutusti Hukkiksella, oispa sillä silloinkin samanlaista energiaa.

Jäi monta hyppykuvaa laittamatta, koska mulla on vaan ratsastaessa ihan jäätävän typeriä ilmeitä, näissä on niistä vasta esimakua... Kaikista kuvista kiitos Hanna T!

Tuskaisia puomiharjoituksia

Kevät on nyt ihan oikeasti jo täällä, kenttä oli nimittäin eilen jo sulanut suurelta osin ihan kesäkuntoon, muutamassa paikassa oli enää märkää ja alla vähän jäätä, mutta niitäkin kohtia pystyi onneksi hyvin välttelemään. Mulla oli ratsuna Siina ja ohjelmassa puomeja.

Alkuun Siina tuntui ihan mukavan terävältä ja reagoi apuihin hyvin, tein vähän väsitönpätkiä ja muutamia pysähdyksiä. Ravissa se oli vasemmalle kiinni ulko-ohjassa, niin kuin sille hyvin tyypillistä on. En saanut sitä ihan rehellisesti irti ja kuuntelemaan sisäpohjetta, jolloin taivutus jäi hieman vaillinaiseksi. Yleensä olen tosi tarkka siitä, että saan heti alkuun molemmat pohkeet läpi, eikä hevonen roiku kummallakaan ohjalla, mutta nyt en jostain syystä jaksanut kiinnittää siihen riittävästi huomiota. Tämä kostautui jo heti laukassa, kun en vain oikeasti saanut yhtään rehellistä asetusta vasempaan kierrokseen läpi, oikealle Siina tuntui oikein pehmeältä ja taipuisalta. Koitin parantaa tilannetta tekemällä ympyrällä vasta-asetuksia, mutta niistäkään ei tällä kertaa oikein ollut apua.

Välikäyntien aikana Siina tuntui suorastaan nukahtavan, siitä katosi kaikki energia ja tuntui tosi vaikealta saada se heräteltyä taas työntekoon, kun aloitimme puomitehtävät. Alkuun tulimme pitkän sivun suuntaiset ravipuomit, joiden jälkeen piti tehdä suoralla hevosella pysähdys. Siina nosteli jalkojaan yllättävänkin hyvin, mutta tuntui jotenkin kokolailla flegmaattiselta. Sain sen hyvin pidettyä suoralla linjalla, mutta ensimmäinen pysähdys venähti toooodella pitkäksi. Opekin kyllä sanoi, että Siina oli ollut todella hidas suusta kun hän itse oli sitä ratsastanut. Seuraavilla kerroilla koitin itse olla nopea pidätteissä ja käyttää mahdollisimman paljon istuntaa ja vatsalihaksia, ja sainkin Siinan aina mallikkaasti käyntiin heti kun halusin, mutta jäin kuitenkin vähän kädellä liikaa kiinni ja lisäksi jäin vähän seisomaan jalustimille, sen sijaan että olisin oikeasti istunut Siinan pysähdykseen. Hohhoijaa, kun on niinkin perusjutut kuin ravipysähdykset hankalia.

Toinen tehtävä oli tulla samat ravipuomit toiseen suuntaan, ja niiden jälkeen ympyrä laukassa ja yhden puomin yli ympyrän kaarella. Siina oli hillittömän hupaisa, heti kun lähdimme ravipuomeille, se ampaisi ihan järkyttävään vauhtiin, ai miten niin hevoset eivät ymmärrä puhetta? Siina ainakin tasan tarkkaan tiesi, että kohta laukataan!

Vauhdista huolimatta ei edes kolisteltu ravipuomeja ja Siina pysyi kivasti suorana ravissa. Ehdin hyvin nostaa laukankin suoralla hevosella, ja löydettiin kerrasta sopiva paikka puomille. Toisella kerralla ei enää mennytkään yhtä hyvin, pidätteistä huolimatta Siina venyi ravipuomeille liikaa ja kolautti viimeistä mennessään, enkä enää pystynyt ympyrällä säätelemään laukkaa niin hyvin, kuin olisin halunnut, eikä se tiekään nyt mikään kovin hieno ollut. Lopputuloksena oli kaikenmaailman puolikkaista askelia ja muuta imartelevaa, mutta saatiin me sitten lopulta yksi onnistunutkin askel siihen puomille. Tässä vaiheessa tosissaan huomasin, etten saa sisäpohjetta läpi ollenkaan ja turpa osoittaa ulospäin.

Loppuraveissa koitinkin sitten saada Siinaa taipumaan kunnolla, mutta ei se oikein enää malttanut kuunnella, vaikkei nyt ihan vastahakoinen ollutkaan. Ainakin sen korvat heiluivat rennosti ja se venytti hyin eteen-alas.

Lisää keventelyjä

Lauantaina olin ylimääräisellä tunnilla, ja sain ratsukseni Helgan. Sillä en ollutkaan mennyt kuin ihan pari kertaa joskus kaukaisessa menneisyydessä, ja olinkin ihan innoissani, sillä Helgaa on ratsastettu tosi paljon eteenpäin tässä viime aikoina. Se tuntuikin tosi pehmeältä ja ihanan eteenpäinpyrkivältä käynnissä ja ravissa, ja kulki melko rentona heti alusta asti. Laukassa Helga jännittyi alussa paljon, jolloin pää nousi ja selkä laski, mutta hetkittäin tuli laukassakin ihan mukavia pätkiä, vaikka Helga olikin kiinni oikealla, ja jäin itse herkästi sitten vain vetämään vasemmalta.

Istuntaharjoitukset sujuivatkin tällä kertaa jo paremmin, ja tuntui, että niitä olisi hyvin jaksanut tehdä pidempäänkin. Ehkä mun vatsalihakset ei olekaan ihan spagettia?

Oli kyllä tosi mukavaa vaihtelua mennä Helgalla, toivottavasti pääsen sen selkään uudestaankin, niin löytyisi yhteinen sävel vielä paremmin.

Hassuja kevennyksiä ja muuta mukavaa

Torstain vakitunnilla meillä oli ohjelmassa erilaisia centered ridingista ammennettuja istuntaharjoituksia ja sain mennä Hukkiksella. Verryttelyt teimme ihan normaalisti ja Hukkis tuntuikin ihan mukavalta, kunnes alettiin laukata. Tällä kertaa se tuntui pukittavan ihan tosissaan taas muutaman kerran, mutta kun vain komensin sitä eteen, se alkoikin taas toimia yllättävän hyvin. Mulla ei ollut tälläkään kertaa kannuksia jalassa, ja muuten Hukkis kyllä vaikutti ihan tyytyväiseltä. Harmi kun en tosiaan tajua mistä tuo protestointi johtuu, vai onko kyseessä vaan opittu tapa, koska nykyään pukittelu kyllä loppuu aina alkuverkkoihin, jos sitä ylipäänsä esiintyy.

Tunnin varsinaisena tehtävänä oli tosiaan erilaiset istuntaharjoitteet: aluksi piti nousta seisomaan jalustimille käynnissä suoraksi, ei siis kevyeen istuntaan. Mulla oli aluksi vaikeuksia pysyä pystyssä ja saada lantio tarpeeksi eteen, kun tuntui, että sitten kippaan kokonaan eteen myös ylävartalolla. Samaten tuntui, että mulla oli polvet jo ihan lukossa ja suorina, mutta silti sain käskyn suoristaa niitä lisää. Sain kuitenkin asentoni lopulta korjattua oikeanlaiseksi. Ravissa pystyssä pysyminen ja asennon vakauttaminen tuntui helpolta, mutta lantion saaminen riittävän eteen tuntui edelleen vaikealta.

Hassuja kevennyksiä olemme tehneet aikaisemminkin, ja aloitimme nyt helpommasta: kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä, joka sujuikin hyvin, ja samalla Hukkista pystyi jopa vähän ratsastamaan. Se ravasikin tosi rennon ja tyytyväisen oloisena hyvin eteen. Kunnes sitten vaihdettiin harjoitusta ja kevennettiin kaksi ylös yksi alas. Mun oli alkuun vaikea pysyä ylhäällä, ja jäin liikkeestä jälkeen, tömähtäen aina alastulossa ikävästi takakaarelle. Hukkiksestakin huomasi heti, että nyt ei tunnu kivalta, pää nousi ja selkä jännittyi notkolle. Sain ohjeeksi käyttää enemmän vatsalihaksia kevennyksessä ja alasistumisessa, jolloin pääsin paremmin mukaan liikkeeseen ja pystyin istumaan pehmeämmin alas, jolloin Hukkiskin vähän rentoutui. Teimme molemmanlaisia kevennyksiä useamman pätkän, ja lopputuntia kohden homma alkoi sujua jo ihan hyvin. Loppuravit tehtiin ihan normaalisti keventäen ja Hukkis tuntui tosi rennolta ja kivalta, se näköjään tykkää kovasti kun saa vaan kaikessa rauhassa jolkotella. :D

Seuraavana päivänä käytiin tekemässä pikku maastolenkki ja menin askellajit läpi kentällä, ja Hukkis tuntuikin tosi mukavalta ja irtonaiselta, sillekin teki varmaan hyvää päästä vähän muuallekin kuin kentälle pyörimään.

Hyppelöitä

Oho, vähän on kulunut aikaa edellisestä tekstistä. Kirjoitustauosta huolimatta olen keikkunut hevosen selässä PALJON viime viikkoa lukuun ottamatta, kun oltiin Levillä talvilomailemassa.

Eilen rohkaistuin vaihteeksi estetunnille, edelliset hyppelyt tapahtuivat muistaakseni viime marraskuun alkupuolella, vai kenties lokakuussa, kun omalla kentällä vielä kärsi hypätä. Nyt päästiin lainaamaan naapuritallin maneesia, ja oli kyllä hauskaa! Mulla on ollut hyppäämisestä aika pitkä tauko viime syksyyn saakka jotain satunnaisia jumppasarjoja lukuunottamatta, joten vielä on vähän säädöt hakusessa, mutta ajattelin kyllä, että pitää varmaan keväällä startata muutamissa tallin kisoissakin.

Mulla oli ratsuna Hukkis, mikä oli kyllä kiva, koska tunnen suunnilleen kaikki sen oikut, ja se on varma hyppääjä, minä kun en sitä oikein vielä ole. Välillä tuntuu ihan epäreilultakin, kun se yrittää tosi rehellisesti ja menee vaikka mistä, vaikka kuski ei pysyisi hypyissä mukana tai toisi surkeisiin paikkoihin. Sille oli nyt vaihdettu uusi kuolain, paksuhkon kolmipalan tilalla on nyt melko ohut oliivinivel, jota testailin jo torstain koulutunnilla. Hukkis tuntui ihan hyvältä suusta, mutta tuntui, että se välillä otti pidätteet liiankin terävästi vastaan, mikään altajuokseminen ei nimittäin ole sen kanssa ikinä ollut ongelmana, ennemminkin se jarruttaa herkästi liikaa. Pitää vaan koittaa jatkossa tehdä pidätteet entistä enemmän istunnalla.

Tällä kertaa jätin sporrat pois, koska torstaina en niitä tarvinnut omalla kentällä koulutunnillakaan, vaikka jalassa olivatkin, ja maneesilla hepoilla on yleensä vähän normaalia enemmän virtaa. Mun jalan asento on lisäksi niin huono, että jään helposti kaivamaan kylkeä liian takaa kantapäällä, mikä on hevoselle epäreilua, ja Hukkis protestoikin herkästi jos sitä jää tökkimään.

Verkassa tuntui, etten saanut Hukkista ravissa ihan niin hyvin pohkeen eteen, kuin olisin halunnut, ja se tuntui jäävän myös vähän kuolaimen taakse hetkittäin. Tein lähinnä isoja ympyröitä, joitain käyntisiirtymisiä (joissa huomasin taas ottavani liikaa kädellä, kun Hukkis kyllä hidastaa ihan pelkällä istunnallakin) ja temponlisäyksiä pitkille sivuille, sillä halusin saada kunnon reaktion pohkeisiin. Laukat Hukkis nosti ihanan energisesti, parissa ensimmäisessä nostossa se vähän protestoi huiskimalla häntäänsä, mutta jatkoi kuitenkin laukkaa tosi kivassa tempossa ja ryhdikkäänä. Sain sen myös kivasti venyttämään askelta pyydettäessä ja lähdinkin hyppäämään ihan luottavaisin mielin.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kuvassa näkyvät diagonaalit, ensin kavaletti ja sitten pysty. Paikat osuivat hyvin joka kerta, mutta sain heti kommenttia, että kaarteet pitää laukata enemmän eteen, eikä niissä saa harrastaa mitään kouluratsastusta, mutta että linjalla pitääkin sitten jo kouluratsastaa. Olen jotenkin aina ajatellut, että minähän odotan niillä linjoilla, mikä on mun tapauksessa tarkoittanut, että istun kerrankin hiljaa enkä puserra ja nypellä, kun saan tosiaan aina kuulla, että pitää odottaa ennen estettä. No, oikeastihan se menee niin, että kun kerrankin istun hiljaa, mikä on mulle todella vaikeaa, niin hevonen eteneekin paljon vauhdikkaamin kun en purista sitä hitaaksi. Pitäisi siis kaarteissa malttaa vain istua ja ratsastaa laukkaa isommaksi ja ottaa se tiukka kontrolli (=kouluratsastus) vasta linjalla, näin siis ainakin Hukkiksen kanssa, joku vauhdikkaampi peli voi kaivata sitä tiukkaa kontrollia myös nimenomaan kaarteissa.

Mulla itselläni on nykyään aina hypätessä sellainen olo, etten oikein pääse hyppyyn mukaan oikeaan aikaan ja irtoan liikaa satulasta, mutta ilmeisesti kyse on enemmänkin omasta tottumattomuudesta, koska tästä kysyessäni se ei kuulemma ole ongelma. Lähinnä olen vaan hevosen kanssa menossa liikaa esteelle, mikä voi tietysti vauhdin ja korkeuksien kasvaessa käydä vaaralliseksi. Diagonaaleille saatiin ihan kelvollisiakin kierroksia kun sain laukan sujumaan kaarteissa ja "kouluratsastin" ennen estettä ja Hukkis vaihtoi monta kertaa laukat jo esteiden päällä (se ei siis osaa estevaihtoja, eikä se yritä ikinä tarjota vaihtoja, koska vastalaukka on sille todella helppoa, kouluvaihtoja se on käsittääkseni tehnyt).

Päivän toinen tehtävä oli pysty-okseri-pysty-kolmoissarja kahden laukan väleillä, jota tultiin molemmista suunnista. Välit olivat melko lyhyet, mutta tuollaisella sarjalla pitää kuitenkin edetä, ettei varsinkaan viimeinen hyppy kärsi. Ensimmäisellä kerralla Hukkis oli löysä ja pohkeen takana, ja pääsi kiemurtelemaan linjalla kovasti, jolloin myös hypyistä katosi laatu ja energia, mikä vaikeutti mun menoa entisestään. Käsky kävi, että taas pitää saada se laukka kuntoon ennen, kuin tulen sarjalle. Nyt laukka oli kunnossa, mutta edelleenkään en osunut kaikille esteille keskelle, ja lisäksi sukelsin liikaa mukaan hyppyihin, kun etenkin sarjoilla olisi tärkeä saada napa ylös heti hypyn jälkeen. Sitten kun ajattelin tätä, unohdin taas ratsastaa laukan kuntoon. Vaikeata tämä esteratsastus. :D

Loppuun tulimme vielä alun kavaletin ja pystyn diagonaalilla. Kaiken kaikkiaan tunti sujui ihan hyvin, ei mitään supersuorittamista, mutta ei ihan karmeita virheitäkään, ja Hukkis suoritti tyytyväisenä, eikä protestoinut juurikaan. Harjoitusta vaan tarvitaan kyllä kovasti, menin harmikseni lipsauttamaan Hannille, että voin kyllä hypätä Kapsullakin, ja se vähän jännittää, kun sillä ei ole vielä ihan täysin tekniikka hallussa ja se usein ylihyppää pienillekin esteille (ainakin kun viime keväänä menin sillä jotain jumppasarjaa, on se nyt onneksi päässyt ihan oikeastikin harjoittelemaan hyppytouhuja vähän meikäläistä osaavamman kuskin kanssa).

Taivutukset jatkuu

Viikko sitten menin vakkaritunnilla jälleen Hukkiksella, ja toinenkin opettaja oli päättänyt teettää meillä avotaivutuksia ympyrällä. Alkuun tein taas nopeusharjoituksia, joihin Hukkis reagoikin ihan tosi kivasti. Laukassa sen piti alkuun protestoida hiukan ja stoppailla, kun mulla seilasi vasemman jalan kantapää liian kauas, mutta kun tästä taas päästiin yli, se alkoi toimia ihan kivasti. Vähän se oli koko ajan hidas, mutta liikkui kuitenkin ihan mielellään.

Taivutuksia tehtiin keskiympyrällä vasemmalle, ensin käynnissä. Tällä kertaa löysin taivutuksen hyvin, kunhan vain muistin huolehtia, ettei ulkolapa karkaa, jolloin tuloksena on vain kaulastaan taipunut, muuten suora hevonen, joka kulkee kahdella uralla. Tämä on tietty mulle vähän hankalaa, kun ne ohjat tuppaa edelleen valumaan vähän turhan pitkiksi ja kädet liian alas. Nyt kuitenkin huomasin aina itsekin, kun tuntuma hävisi, ja viimeistään siinä kohtaa tajusin yleensä korjata, kun se lapa tuli ulos. Silloin saatiin ihan hyviä pätkiä, kun vaan tämän muistin. Käynnistä kuitenkin aina hävisi aktiivisuus, kun aloin tavuttamaan, toisella ympyrän puolikkaalla (jossa siis vain ratsastettiin suoraan ympyräuralla) Hukkis kyllä lähti hyvin pohkeesta eteen ja liikkui letkeästi. Taivutuksissa taas tuntui, ettei Hukkis reagoinut eteenpäin pyytäviin apuihin juuri ollenkaan, vaikka koitin olla pohkeella nopea ja tarvittaessa napautin raipalla.

Ravissa sama meno jatkui, taivutukset olivat hyviä ja sain taivuttaviin apuihin hyvin reaktion (kunhan muistin sen ulko-ohjan....), mutta tahti hiipui taas. Suoralla meno oli edelleenkin reipasta ja irtonaista. Eipä se tahti siitä hirveästi niissä taivutuksissa parantunut, mutta hevonen vaikutti tyytyväiseltä ja rennolta, mikä on mulle kuitenkin tosi tärkeää.

Loppuraveissa korvat vaan heiluivat kun Hukkis roikotteli niitä niin rentona ja venytti tosi kivasti eteen-alas päristellen samalla, ihana heppa, vaikkei olekaan mikään kaikkein vauhdikkain!

Vaikeita taivutuksia ja melkein uusi tuttavuus

Keskiviikkona olin kohtalaisen hämmästynyt, kun hevosjakolistassa luki Joda. En ole ikinä mennyt sillä yhtäkään tuntia, yhden kerran syksyllä kävin selässä koittamassa askellajit läpi, kun sillä oli ollut liikaa menohaluja edellisinä päivinä. Tuolloin se tuntui lähinnä hitaalta jalalle ja vahvalta kädelle. Ilmeisesti se on nytkin ollut vähän vauhdikas, ja sillä on kuulemani mukaan paha tapa kuumeta laukasta niin, että esimerkiksi pysähdykset tai käyntisiirtymät muuttuvat haasteellisiksi.

Mulla ei ollut mitään suurempia odotuksia, vaan ajattelin ennemmin, että otan tavoitteeksi vain saada hevosen rentoutumaan ja myötämään rehellisesti edes hetkittäin, mielellään kaikissa askellajeissa. Sain opelta ohjeeksi, että mun pitää koittaa pitää asiat yksinkertaisena ja pitää huolta siitä, että käytän avut yksi kerrallaan, jolloin Jodan ei pitäisi niin kovin hermostua. Pari pysähdystä päättyivät jännittyneeseen, kaula kameliasennossa kulkevaan hevoseen, mutta aika nopeasti pääsin käynnissä jyvälle hommasta. Tein alkuun pelkkiä pysähdyksiä ja varmistin, ettei Joda lähde pyörimään tai kääntämään takaosaansa, mitä se vaikutti mielellään tekevän pysähdyksissä. Kun jarru oli kunnossa, tein isoja ympyröitä, joilla halusin rehellisen asetuksen läpi ja taas takaosan etuosan uralle. Opelta sain ohjeeksi, etten saa ottaa liikaa kädellä, vaan mun pitää päästä pohkeella rehellisesti hevosen lähelle. Vähän oli venkoilua havaittavissa, ja asettelinkin useamman kerran Jodaa reilusti ulospäin, jotta sain sen kunnolla ulko-ohjan tuelle, jolloin sain sen lopulta taipumaan ja asettumaan ihan mukavasti.

Ravissa jouduin tekemään nämä samat säädöt uudestaan, mutta nopeasti Joda rentoutui ja pyöristyi, jolloin sen selkäkin rentoutui ja liike tuntui ihan mukavalta. Ulospäin asettelua jouduin edelleen tekemään hetkittäin, jotta sain ulkolavan korjattua.

Laukkaa työstettiin pääty-ympyröillä, ja Joda tuntui oikein mukavalta ja rennolta, sekä siltä, että sen selkä oli hyvin töissä. Oli jotenkin ihan ihmeellinen tunne, kun ei tarvinnut puskea koko ajan niin kamalasti. Ravissa oli kyllä laukan jälkeen vauhtia, mutta jarru pelasi ihan hyvin, kunhan muisti olla vetämättä ja piti pidätteet nopeina.

Päivän varsinaisena tehtävänä oli avotaivutus ympyrän toisella puolikkaalla. Käynnissä sain nopeasti langan päästä kiinni, ja Joda pysyi rentona. Taivutus oli meillä melko loivaa, mutta openkin mukaan liikuttiin kyllä kolmella uralla. Ravissa sen sijaan pakka levisi jotenkin ihan totaalisesti, heppa jännittyi ja tarjosi mulle välillä väistöä ja välillä kaiken maailman muita kiemuroita. Aloin varmaan tekemään liika kaikkea, ja multa itseltänikin puuttui fiilis siitä, miltä taivutuksen pitäisi tuntua. Saatiin jossain tämän kaiken sekoilun välissä muutama askel ihan kelvollista avoa, ja onneksi Joda aina rentoutui ja pyöristyi ympyrän toisella puolikkaalla, kun tarkoituksena oli vain asettaa ja taivuttaa.

Teimme vähän myös ravin kokoamista, joka sujui Jodan kanssa helposti. Ennen loppuraveja laukkasimme vielä kaikki samalla ympyrällä. Laukka vaikutti edelleen helposti työstettävältä, mutta sen jälkeen jäi tosiaan vähän vauhti päälle ja Joda hieman jännittyi. Pidätteet menivät kyllä läpi, mutta aina hetken päästä oli vauhti taas aika kova. Sain kuitenkin Jodaa venyttämään hieman eteen-alas lopussakin.

Olin kyllä tosi tyytyväinen tästä vaihtelusta, teki luultavasti nimittäin mulle itsellenikin hyvää mennä välillä ihan erilaisella hevosella. Esimerkiksi Hukkiksen kanssa alan ehkä helposti tehdä liikaa, kun olen sitä mieltä, että "kyllähän mä nyt tällä osaan ratsastaa" ja homma muuttuu kauhean totiseksi jos kaikki ei heti onnistu. Nyt ei ollut kovin paljon ennakko-odotuksia ja ihan senkin puolesta oli hyvää vaihtelua, että Jodaa ei voi jäädä puristamaan tai vetämään, musta on nimittäin tullut aika hidas apujenkäyttäjä.

Ystävänpäivän Hukkistelut

Sunnuntaina pääsin ratsastamaan Hukkiksen itsenäisesti, ja ai että oli ihanaa olla kerrankin yksin kentällä, kun ei tarvinnut väistellä ketään! Tein aluksi taas vähän pysähdyksiä ja muutaman peruutuksen, ja Hukkis herkistyi kivasti istunnan pidätteille ja pohkeelle. Tein myös molempiin suuntiin parit väistöt uralta sisään päin ja takaisin uralle. Näissä moottori vähän sammui, niinkuin meille niin kovin tyypillistä on... Ravissa tein rennosti ympyröitä ja loivia kiemuroita ja pyrin huolehtimaan siitä, että takaosa seuraa etuosaa mahdollisimman tarkasti.

Laukkasin verryttelyksi ihan vaan vauhdilla ympäri kenttää molempiin kierroksiin, jotta mun tarvitsisi häiritä hevosta mahdollisimman vähän omilla avuillani ja jotta saataisiin lihakset auki kunnolla. Vasempaan sain silti pari pukkia, kun pikkuisen koitin taivuttaa ja tasapainottaa kulmassa, ulkojalka tuntuu tosiaan olevan Hukkikselle se suurin ongelma, ja nimenomaan vasempaan kierrokseen. Laukan jälkeen jatkoin hetken vielä reippaassa ravissa, mulla on nimittäin paha tapa ottaa aina suoraan käyntiin, jolloin Hukkis varsinkin osaa hyödyntää sitä ja lopettaa liikkumisen heti, kun pyydän siirtymään laukasta raviin tai käyntiin.

Välikäyntien jälkeen aloin työstämään taivutuksia ja suoristuksia kolmikaarisella kiemuralla. Vasemmalle lavat karkasivat multa herkästi ulos, kun ei edelleenkään meinaa pysyä se ulko-ohja kädessä ihan tarpeeksi hyvin, mutta välillä sain tehtyä kivoja kaaria, ja suoristukset olivat ihan hyviä. Tein jonkin verran käyntisiirtymisiä suoristusten kohdalla ja korvasin sitten siirtymät ravin kokoamisilla, ja Hukkiksen niska nousikin mun mielestä hyvin, ja se polki kunnolla alle, eikä vain jäänyt hitaaksi, niinkuin aina välillä käy.

Olin suunnitellut, että harjoittelen vielä vaihtoja käynnin kautta kolmikaarisella, ja nyt en jotenkin taas meinannut saada sitä laukkaa nousemaan, ja kun se sitten nousi, oli se yhtä pukkiparaatia. Tietysti ajattelemattomasti aloitin laukat taas vasempaan kierrokseen, mutta en tosiaan muista, että Hukkis olisi noin paljon protestoinut taas hetkeen. Jouduin kyllä komentamaan sitä eteen ihan reilusti, onneksi nyt oli sitä tilaa, eikä hevonen päässyt niskanpäälle, kun ei tarvinnut odottaa uutta nostoa puolta kierrosta, ettei olisi joku edessä, vaan jatkettiin vaan pukeista huolimatta laukkaa eteen. Koitin jättää ulkojalan kokonaan käyttämättä, mutta käännöksissä tuli silti protestia, joka sitten yhtäkkiä loppui, ja mulla olikin alla tosi kivasti ylös ja eteen laukkaava hevonen.

En kyllä aina ihan ymmärrä tuon hevosen sielunmaailmaa... Joka tapauksessa tämän pukkiepisodin jälkeen laukat sujuivat molempiin suuntiin tosi hyvin, Hukkis tuli hyvälle kaulalle ja ainakin korvien asennosta ja hännän hiljaisuudesta päätellen se vaikutti itsekin ihan tyytyväiseltä. Ne käyntisiirtymät laukanvaihdon yhteydessä eivät sujuneet ihan niin hyvin, mun valmistelevat puolipidätteet eivät tuntuneet menevän läpi, ja alkuun siirtymissä oli aina yksi tai kaksi raviaskelta, mutta kun olin itse vähän napakampi, tulivat siirtymisetkin tarkemmiksi. Nostot onnistuivat kumpaankin suuntaan hyvin.

Ratsastuksen jälkeen Hukkis oli tosi tyytyväisen oloinen ja päristeli kovasti, että ei kai sillä hirveän kurjaa sitten lopulta ollut, vaikka pitikin latailla koko ajan. Kuulin sitten jälkikäteen, että se oli sikaillut vastaavasti kahtena edellisenä päivänä tunneillakin. Nyt tiistaina vaihdettiin sille taas vaihteeksi eri penkki, kun tämä edellinen oli aiheuttanut valkoista karvaa sään molemmin puolin. Tämä uusi satula näytti silmämääräisesti jäävän vähän irti takaa, mutta katsotaan, josko se olisi silti parempi.

Vauhtihirmut

Tästä hiihtoratsastelusta on tosiaan varmaan jo kuukauden päivät aikaa. Tarkoitus oli, että tätä olisi tehty enemmänkin, ja kisatkin oli suunnitelmissa, mutta talvi loppui kesken. Toivottavasti se ehtisi vielä tulla takaisinkin, oli nimittäin aika mieletöntä meininkiä! Meillä oli siis rakennettuna rata, jossa oli ratsukolle kaksi kavalettia, joiden kohdalla oli kumpareita ja hyppyreitä, heinästä tehty hidastuseste, yksittäinen hyppyri, paaleista tehty este, jossa hiihtäjälle rako, toosi iso hyppyri ja vielä tynnyreistä tehty pujottelu. Ajattelin, että pujottelu on meille helppo juttu, Hukkis nimittäin tosiaan pyörähtää normaalisti laukassa vaikka pennin päällä....

Nousispa ne jalat joskus samalla tavalla kentälläkin...

Me saatiin toimia ensimmäisenä ratsukkona, vaikka en ollut koskaan ollut edes katsomassa hiihtorastastusta. Hukkiksella oli ilmeisesti kerran aiemminkin vedetty hiihtäjää, ja sillähän on ravitaustaa useamman vuoden ajalta, joten vetohommat sinänsä on sille tuttuja. Heti kun Hukkis sai hiihtäjän peräänsä, se oli ihan menossa. Hölkättiin alkuun yksi kierros pellon ympäri ja tsekattiin, että hiihtäjä pysyy perässä.

Laukassa heppa meni vaan ihan täysiä, en oikeasti edes tiennyt että Hukkis voi olla noin nopea kintuistaan. :D Esteet sujui kaikki hienosti ja meidän hiihtäjäkin selvitti hyppyrit tosi näppärästi, mutta siitä pujottelusta ei tullut kertakaikkiaan yhtään mitään. Mentiin vaan niin lujaa, ettei ollut toivoakaan ehtiä kääntää, mutta mitäpä siitä! En edes tiedä montako rundia vedettiin putkeen, kun hidastaminen ei hevosen mielestä tullut kuulonkaan, lopulta hiihtäjä jo kyseli, että saako päästää irti jos ei jaksa enää? Ilman hiihtäjää ei sitten tarvinnut enää ihan niin täysiä vetää, mutta seisoa ei silti olisi malttanut millään.

Käveltiin välissä muutaman muun ratsukon tykitellessä radalla, ja saatiin sitten perään vielä toinenkin hiihtäjä. Nyt sain jopa välillä pidätteitäkin läpi, mutta lujaa mentiin edelleen, ja hauskaa oli! Pujottelussa taidettiin tällä kertaa päästä aina jokatoisesta raosta...

Kuskia hirvittää!

Oli tosi ihanaa nähdä Hukkis noin innoissaan jostain, kentällä vääntäminen kun ei selvästi ole sen mielipuuhia. Se oli jotenkin niin itseensä tyytyväinen ja energinen, voi kunpa joskus saisi sen saman energian ja ilon vaikka kouluradalle, esteistä Hukkis nyt sentään välillä vähän syttyy. Ainakin tällä ratsastajalla oli myös tosi hauskaa, ilmeisesti myös hiihtäjät tykkäsivät.

Toivottavasti vielä tätä lisää talven aikana. (:

Postauksen kaikista kuvista kuuluu kiitos Hanna Tuukkaselle.

Lumisateesta huolimatta näistä tuli tosi kivoja!