Joululomalla tallilla sai vuokrata (valvotusti) hevosia, ja olinkin kolmena päivänä ratsastamassa, kahdesti Kapsulla ilman satulaa ja kerran Hukkiksella. Kapsulla ilman satulaa siksi, että sen entinen satula oli osoittautunut todella epäsopivaksi, eikä uutta oltu vielä saatu sovitukseen. Kapsun kanssa teimme ensimmäisenä päivänä lähinnä käyntityöskentelyä, sillä kenttä oli todella kova. Seuraavaksi päiväksi se oli suolattu, jolloin uskalsin ottaa myös enemmän ravipätkiä mukaan.
Kapsun kanssa otin tavoitteeksi vain, että saan sen työstettyä rennoksi ja mahdollisimman symmetriseksi, sillä se on herkkä hevonen, joka kulkee helposti jännittyneenä korvat ratsastajan suussa ja koittaa vain höseltää itsensä pois tilanteesta lisäämällä vauhtia. Ensimmäisenä päivänä sainkin Kapsun mukavasti avuille, tein avotaivutuksia pitkillä sivuilla ja kolmikaarista kiemuraa siten, että kokosin käyntiä aina hieman suoristuksen kohdalla. Välillä jouduin tekemään kokonaisen kaarteen tässä kootumassa käynnissä, jotta heppa ei vain kipittänyt alta, vaan säilytti tahdin ja energian.
Ongelmana mulla on aiemmin viime syksynä ollut Kapsun kanssa, että olen helposti koittanut ratsastaa sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi vain kädellä, jolloin se on voinut kyllä pyöristyä niskastaan, mutta selkä on jäänyt alas, eivätkä takajalat ole astuneet alle. Nyt olen pyrkinyt ratsastamaan sitä enemmän jalalla, ja tarjoamaan vain kädellä raamin ja tuen, jolle sen on helppo tulla.
Siirtymisissä Kapsu tuppaa yhä jännittymään, vaikka se muuten kulkisikin jo kaikissa askellajeissa rentona, ja varsinkin ravi-käynti siirtymät ovat tuottaneet mulle päänvaivaa. Toisaalta olen koittanut ajatella siirtymisiä vain siten, että hevonen "tippuu" käyntiin, mutta toisaalta silloin Kapsun kanssa usein leviää koko pakka, takajalat jää kyydistä ja mulla on yhtäkkiä allani kameli. Eli rentoja ja aktiivisia siirtymisiä opetellessa. Yllättävästi sillä kerralla, kun ravia ei tehty paljon ja se tuli pienissä pätkissä (yksi kolmikaarisen kaari tai pitkäsivu kerrallaan), Kapsu malttoi keskittyä ja säilyi hyvin rentona, mutta kun seuraavana päivänä ravasimme enemmän, eivät esimerkiksi avot ravissa enää ottaneet sujuakseen, vaan olisi pitänyt vaan saada mennä!
Mulla on Kapsuun edelleen vähän ristiriitainen suhtautuminen, se on ihan hauska heppa ja kun itsensä saa sopivaan mielentilaan, sen kanssa menee useimmiten oikein mukavasti. Silloin kun se oikein kunnolla jännittyy, sille ei oikein tahdo mennä avut perille ja sitten tulee se ärsytys, että enkö mä nyt osaa taaskaan ratsastaa. Joskus nuorempana osasin tosi hyvin säilyttää oman rentouteni ihan kaikissa tilanteissa, ihan sama millainen viulunkieli mulla oli alla, mutta jotenkin mua alkaa nykyään ottamaan oma toimintani päähän, jossen saa hevosta rennoksi, ja sitten onkin kaksi hermoilijaa, mikä ei ole ikinä hyvä yhdistelmä. Ratsastinkin aiemmin usein niillä tallin uusilla tulokkailla, varsinkin jos ne olivat kuumempaa ja nuorempaa sorttia, koska se ei hetkauttanut mua ollenkaan. Nyt olen mennyt niin monta vuotta Hukkiksella, joka on melko hidas, eikä todellakaan kuuma tai jännitynyt, saati hermostunut, etten oikein enää tiedä, miten sellaista ratsastetaan. Pitäisi vain mennä useammanlaisilla hevosilla ja ratsastaa ylipäänsä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti