Keskiviikkona mulla oli tunnilla alla mulle itselleni melkein uusi ratsu. Bestla on varsonut kesällä melko myöhään, eikä se ole vielä tehnyt kovin paljoa tunteja, koska ihan ketä tahansa ei oikein voi laittaa käsittelemään puolivuotiasta, ikäisekseen isoa orivarsaa. Olen muutaman kerran mennyt Bestlalla itsenäisesti, ja niistä kerroista on jäänyt vähän tahmea maku suuhun, tamma on tosi iso ja vähän hidas pohkeelle, sekä ymmärrettävästi varsinkin alkuun todella jäykkä. Alkuunhan sillä ei tietenkään voinut ratsastaa tuntia, vaan olin mennyt sillä ehkä max. 40 minuuttia kerrallaan (useimmiten jopa vähemmän), mukaanlukien alku- väli- ja loppukäynnit. Tässä ehkä on osasyy, miksei meillä ole niin kovin hyvin sujunutkaan, tuollainen dieseli vaatii vähän enemmän, että lihakset lämpenee ja alkaa sujumaan.
Nyt oltiin Bestlan kanssa ensimmäistä kertaa ihan opettajan valvovan silmän alla, ja olin tunnin jälkeen erittäin positiivisesti yllättynyt. Tamma tuntui alusta asti liikkuvan melko hyvin omalla moottorilla, ja reagoivan eteenpäin ainakin paremmin kuin aiemmin. Ehkä itsekin osasin suhtautua siihen jo valmiiksi niin, että nyt täytyy liikkua. Tein nytkin alkuun jo Hukkiksen kanssa tutuksi tulleita nopeusharjoituksia, joista oli selvästi apua. Vasempaan kierrokseen Bestla tosin katosi multa ravissa alkuun ihan täysin, se ei ottanut ulko-ohjan tuntumaa tai pidätteitä vastaan, eikä sisäpohje mennyt läpi sitten ollenkaan ja puksutettiin menemään sisälapa ihanasti edellä. Sain ohjeeksi väistättää takaosaa ulos ympyrällä, ja tehdä ulko-ohjalla pidätteitä niin kauan, kunnes saan sisäpohkeen läpi rehellisesti, ja noin puolimiljoonaa ympyrää myöhemmin tämä alkoikin tuottaa toivottua tulosta. Hassua, vaikka itsekin jo pitäisi tietää, ettei se sisäohjasta kiskominen johda tuossa tilanteessa mihinkään, jossei ulko-ohja ja sisäpohje mene läpi, niin silti siihen sortuu kerta toisensa jälkeen.
Bestlalla on pienimuotoisten haastattelututkimusten mukaan hankaluuksia ymmärtää aina ensimmäistä laukannostoapua muillakin ratsastajilla, ja mulla on haasteita antaa selkeä apu, jonka hevonen varmasti ymmärtää oikein ilman, että apua tarvitsee toistaa siten, että homma menee kipitykseksi ja muoto leviää ja takajalat jäävät taakse, kun minä en samalla pysty keskittymään kaikkeen, eikä hevonen ymmärrä mitä pyydän. Ei tämä kipitysvaihde yleensä kestä kahta-kolmea raviaskelta pidempään, mutta kun olen osannut nostaa sen laukan murto-osassa tuosta ajasta ja vielä siististi, niin kyllähän se ottaa päähän. Tälläkin kertaa oli kipitystä ilmassa, vaikka kuinka koitin valmistella nostoa, mutta laukka itsessään rullasi ihan superisti ja heppa tuntui ryhdikkäältä ja rennolta, ja tasapaino säilyi kaarteissa mukavasti.
Päivän tehtävänä oli ratsastaa suoraan kentän poikki (rata poikkisuuntaan leikkaa, hieman pisteitä vaihdellen) kohti opettajaa. Alkuun tehtävä tehtiin muutamaan otteeseen käynnissä ja sitten ravissa. Bestla oli hyvin suora aina, kun muistin ratsastaa sen kaarteeseen riittävästi ulkojalalla ja kaarteesta ulos sisäjalalla. Sain taas kommenttia, että jäin pusertamaan liikaa, vaikka hevonen kyllä liikkuisi ihan itsekin, ja koitinkin kovasti kiinnittää siihen huomiota. Seuraavaksi teimme kolmen askeleen käyntisiirtymän pituushalkaisijan päälle. Jäin itse helposti liikaa kädellä kiinni siirtymässä, vaikka osaan kyllä ihan hyvin tehdä pidätteitä keskivartalollakin. Käynti jäikin omasta mielestäni vähän hitaaksi, ja sitten aloinkin taas puristaa... Mutta kyllä me vissiin muutama ihan kohtalaisen suora ja ratsastajankin osalta rento suoritus saatiin.
Tehtiin vielä laukannosto pituushalkaisijan päällä kohti opettajaa aina oikealle mentäessä ja ravisiirtymä suoralla hevosella kun tultiin uudelleen kohti opettajaa ja käännyttiin vasemmalle. Ensimmäinen laukannosto oli taas vähän hakusessa, mutta sain siitä huolimatta ratsastettua suoran hyvin loppuun ja kivan kaarteenkin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Bestla alkoi jo itse odottaa laukkaa ja vähän ennakoida ja pääsinkin ratsastamaan ravia kunnolla ennen nostoa, sillä se meinasi jäädä hissutteluksi ja nosto tulla hieman etuajassa. Saatiinkin aikaiseksi tosi kivoja ja teräviä nostoja ja hyvää laukkaa. Myös siirtymät alaspäin olivat ihan kivoja, mutta viimeisen kaarteen ratsastaminen herpaantui multa pari kertaa.
Lopun eteen-alas-raveissa ope huomautti, että Bestla meinasi jäädä vähän rullailemaan, eikä oikein tullut tuntumalle, mitä mun piti korjata ratsastamalla jalalla takaosaa eteen, jolloin nenäkin laski mukavasti oikeaan suuntaan, eikä kohti ryntäitä.
Tunnin jälkeen oltiin sekä minä että hepo oikein tyytyväisen oloisia, ja yksi seuraavan tunnin ratsastajakin kehui, että Bestla näytti hienolta. Tuli oikein hyvä mieli! (:
P.S. Miten vaikeaa voi olla hevosen nimen kirjoittaminen Bestal, Betsla, Belsta.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti