Eilen tallille ajellessa auton mittari oli ehtinyt kivuta jo miinus kahdenkympin tienoille. Päällä oli paljon vaatetta, ja viitisen hevosta sisään haettuani sekä muutaman loimen riisuttuani totesin, että liikaa. No, ratsastaessa olikin lähes koko ajan lämmin, mutta kun tulin selästä alas, jäätyivät varpaat. En omista oikein minkäänlaisia talvikenkiä, "siviilissäkin" mulla on vain sellaiset nahkaiset, melko matalavartiset bootsit/saappaat, joihin parin vuoden käytön jälkeen mahtuu villasukka. Ja tallillakin oli siis vaan tavalliset jodhpurit villasukilla, ei kovin lämpimät siis. Ehkä täytyy etsiä jonkunlaiset talvitöppöset näille pisteliäimmille pakkasille.
Mutta asiaan! Mulla oli tällä kertaa ratsuna Siina, oon sillä mennyt syksyn aikana pari kertaa. Se on nyt ollut meidän opettajan ykkösratsu, ja siksi se on tosi hyvin läpiratsastettu ja toimii kivan herkästi kaikessa. Jätin satulan tällä kertaa talliin, mikä oli pakkasenkin puolesta ihan hyvä ratkaisu. Jotenkin en aluksi meinannut saada jalkojani rentoutettua, vaan tuntui, että puristin niillä hirveästi. En ole nyt vuoteen, pariin mennyt ihan hirveästi ilman satulaa, vaikka aiemmin tein sitä aina, kun oli mahdollisuus.
Alkuverkoissa huomasin, että Siina oli kiinni vasemmalla, enkä saanut sisäjalkaa läpi vasempaan kierrokseen, koitin väistätellä kaarevilla urilla takaosaa ulos ja oikeaan kierrokseen mentäessä asettaa ulos, mutta tuntui, etten oikein saanut Siinaa taipumaan rehellisesti vasemmalle. Ja eiköhän tehtävänä sitten ollutkin tuplakiemurat... Eli pitkille sivuille kaksi kaarretta sisäänpäin, ja lyhyille sivuille yksi. Olipahan aseteltavaa ja taivuitettavaa. Itse kaarille sisäänpäin Siina tuntui taipuvan melko hyvin ja läpi kropan kierroksesta riippumatta, mutta kulmat ja kaarteet uralle päin eivät oikein ottaneet sujuakseen, enkä tahtonut saada tammaa kulmiin kunnolla. Sainkin käskyn tehdä useamman kerran voltteja kulmiin, jotta taivutus menisi kunnolla läpi, eikä jäisi joko pelkkään kaulaan, tai ei sinnekään.
Suunnanvaihdon yhteydessä tehtiin yksi ravilisäys lävistäjällä, ja enköhän heti rikkonut laukalle, kun en oikein valmistellut... Sain onneksi korjattua tosi nopeasti, ja Siinalta irtosikin ihan hyvät lisäykset, enkä jäänyt edes yhtään hissuttelemaan, vaikkei satulaa ollutkaan.
Viimeiseksi teimme alla näkyvää vastalaukkatehtävää, voltti oikeassa laukassa ja loiva kiemura, sekä laukkaa seuraava lyhyt sivu.
Voltilla oli siis tarkoitus koota laukkaa ja saattaa hevonen hyvään tasapainoon vastalaukkaa varten. Ensimmäisellä kerralla Siina jäi ehkä hieman löysemmäksi, kuin olisin halunnut, eikä se pirun vasen jalka mennyt vastalaukkakaarella läpi, ja kaari jäikin loivemmaksi, kuin alunperin suunnittelin. Ja sitten en enää saanutkaan kulmaa ratsastettua, heh. Siina otti vähän kierroksia laukannostoista, ja seuraaviin suorituksiin sainkin laukkaa kivasti energisemmäksi, jolloin sitä oli helpompi kootakin paremmaksi. Vasta viimeisellä kerralla sain kuitenkin vastalaukkakaaren onnistumaan omasta mielestäni tarpeeksi hyvin, ja se oli openkin mukaan ihan super. (: Laukkasin kuitenkin vielä koko päädyn läpi, jotta sain Siinan ratsastettua kunnolla läpi kulmien.
Oli tosi mukavaa mennä vaihteeksi sellaisella hevosella, joka liikkui enemmän omalla moottorillaan, jolloin en ihan niin herkästi jäänyt pusertamaan. Ja laukannostotkin olivat siistejä ja tapahtuivat siitä askeleesta, josta pyysin, jee! Vaikka mulla on paljonkin ongelmia istunnan kanssa, tai ehkä lähinnä raajojen kanssa, on mun keskivartalo ihan hyvässä kondiksessa, ja opekin sanoi, että istuin ihanasti ja helpon näköisesti ilman satulaakin. Se oli ihan kiva kuulla, kun välillä tuntuu, etten osaa olla kyydissä ollenkaan.
Sunnuntaina onkin hauskaa luvassa, kun menen vetelemään hiihtoratsastajia pellolle. Olisi hauska itsekin päästä kokeilemaan, pysyisikö sitä perässä, mutta en omista monoja, suksia tai lautaa. Katsotaan jos tuolla reissulla olisi peräti kuvaajakin mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti