Viikko sitten menin vakkaritunnilla jälleen Hukkiksella, ja toinenkin opettaja oli päättänyt teettää meillä avotaivutuksia ympyrällä. Alkuun tein taas nopeusharjoituksia, joihin Hukkis reagoikin ihan tosi kivasti. Laukassa sen piti alkuun protestoida hiukan ja stoppailla, kun mulla seilasi vasemman jalan kantapää liian kauas, mutta kun tästä taas päästiin yli, se alkoi toimia ihan kivasti. Vähän se oli koko ajan hidas, mutta liikkui kuitenkin ihan mielellään.
Taivutuksia tehtiin keskiympyrällä vasemmalle, ensin käynnissä. Tällä kertaa löysin taivutuksen hyvin, kunhan vain muistin huolehtia, ettei ulkolapa karkaa, jolloin tuloksena on vain kaulastaan taipunut, muuten suora hevonen, joka kulkee kahdella uralla. Tämä on tietty mulle vähän hankalaa, kun ne ohjat tuppaa edelleen valumaan vähän turhan pitkiksi ja kädet liian alas. Nyt kuitenkin huomasin aina itsekin, kun tuntuma hävisi, ja viimeistään siinä kohtaa tajusin yleensä korjata, kun se lapa tuli ulos. Silloin saatiin ihan hyviä pätkiä, kun vaan tämän muistin. Käynnistä kuitenkin aina hävisi aktiivisuus, kun aloin tavuttamaan, toisella ympyrän puolikkaalla (jossa siis vain ratsastettiin suoraan ympyräuralla) Hukkis kyllä lähti hyvin pohkeesta eteen ja liikkui letkeästi. Taivutuksissa taas tuntui, ettei Hukkis reagoinut eteenpäin pyytäviin apuihin juuri ollenkaan, vaikka koitin olla pohkeella nopea ja tarvittaessa napautin raipalla.
Ravissa sama meno jatkui, taivutukset olivat hyviä ja sain taivuttaviin apuihin hyvin reaktion (kunhan muistin sen ulko-ohjan....), mutta tahti hiipui taas. Suoralla meno oli edelleenkin reipasta ja irtonaista. Eipä se tahti siitä hirveästi niissä taivutuksissa parantunut, mutta hevonen vaikutti tyytyväiseltä ja rennolta, mikä on mulle kuitenkin tosi tärkeää.
Loppuraveissa korvat vaan heiluivat kun Hukkis roikotteli niitä niin rentona ja venytti tosi kivasti eteen-alas päristellen samalla, ihana heppa, vaikkei olekaan mikään kaikkein vauhdikkain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti