Keskiviikkona olin kohtalaisen hämmästynyt, kun hevosjakolistassa luki Joda. En ole ikinä mennyt sillä yhtäkään tuntia, yhden kerran syksyllä kävin selässä koittamassa askellajit läpi, kun sillä oli ollut liikaa menohaluja edellisinä päivinä. Tuolloin se tuntui lähinnä hitaalta jalalle ja vahvalta kädelle. Ilmeisesti se on nytkin ollut vähän vauhdikas, ja sillä on kuulemani mukaan paha tapa kuumeta laukasta niin, että esimerkiksi pysähdykset tai käyntisiirtymät muuttuvat haasteellisiksi.
Mulla ei ollut mitään suurempia odotuksia, vaan ajattelin ennemmin, että otan tavoitteeksi vain saada hevosen rentoutumaan ja myötämään rehellisesti edes hetkittäin, mielellään kaikissa askellajeissa. Sain opelta ohjeeksi, että mun pitää koittaa pitää asiat yksinkertaisena ja pitää huolta siitä, että käytän avut yksi kerrallaan, jolloin Jodan ei pitäisi niin kovin hermostua. Pari pysähdystä päättyivät jännittyneeseen, kaula kameliasennossa kulkevaan hevoseen, mutta aika nopeasti pääsin käynnissä jyvälle hommasta. Tein alkuun pelkkiä pysähdyksiä ja varmistin, ettei Joda lähde pyörimään tai kääntämään takaosaansa, mitä se vaikutti mielellään tekevän pysähdyksissä. Kun jarru oli kunnossa, tein isoja ympyröitä, joilla halusin rehellisen asetuksen läpi ja taas takaosan etuosan uralle. Opelta sain ohjeeksi, etten saa ottaa liikaa kädellä, vaan mun pitää päästä pohkeella rehellisesti hevosen lähelle. Vähän oli venkoilua havaittavissa, ja asettelinkin useamman kerran Jodaa reilusti ulospäin, jotta sain sen kunnolla ulko-ohjan tuelle, jolloin sain sen lopulta taipumaan ja asettumaan ihan mukavasti.
Ravissa jouduin tekemään nämä samat säädöt uudestaan, mutta nopeasti Joda rentoutui ja pyöristyi, jolloin sen selkäkin rentoutui ja liike tuntui ihan mukavalta. Ulospäin asettelua jouduin edelleen tekemään hetkittäin, jotta sain ulkolavan korjattua.
Laukkaa työstettiin pääty-ympyröillä, ja Joda tuntui oikein mukavalta ja rennolta, sekä siltä, että sen selkä oli hyvin töissä. Oli jotenkin ihan ihmeellinen tunne, kun ei tarvinnut puskea koko ajan niin kamalasti. Ravissa oli kyllä laukan jälkeen vauhtia, mutta jarru pelasi ihan hyvin, kunhan muisti olla vetämättä ja piti pidätteet nopeina.
Päivän varsinaisena tehtävänä oli avotaivutus ympyrän toisella puolikkaalla. Käynnissä sain nopeasti langan päästä kiinni, ja Joda pysyi rentona. Taivutus oli meillä melko loivaa, mutta openkin mukaan liikuttiin kyllä kolmella uralla. Ravissa sen sijaan pakka levisi jotenkin ihan totaalisesti, heppa jännittyi ja tarjosi mulle välillä väistöä ja välillä kaiken maailman muita kiemuroita. Aloin varmaan tekemään liika kaikkea, ja multa itseltänikin puuttui fiilis siitä, miltä taivutuksen pitäisi tuntua. Saatiin jossain tämän kaiken sekoilun välissä muutama askel ihan kelvollista avoa, ja onneksi Joda aina rentoutui ja pyöristyi ympyrän toisella puolikkaalla, kun tarkoituksena oli vain asettaa ja taivuttaa.
Teimme vähän myös ravin kokoamista, joka sujui Jodan kanssa helposti. Ennen loppuraveja laukkasimme vielä kaikki samalla ympyrällä. Laukka vaikutti edelleen helposti työstettävältä, mutta sen jälkeen jäi tosiaan vähän vauhti päälle ja Joda hieman jännittyi. Pidätteet menivät kyllä läpi, mutta aina hetken päästä oli vauhti taas aika kova. Sain kuitenkin Jodaa venyttämään hieman eteen-alas lopussakin.
Olin kyllä tosi tyytyväinen tästä vaihtelusta, teki luultavasti nimittäin mulle itsellenikin hyvää mennä välillä ihan erilaisella hevosella. Esimerkiksi Hukkiksen kanssa alan ehkä helposti tehdä liikaa, kun olen sitä mieltä, että "kyllähän mä nyt tällä osaan ratsastaa" ja homma muuttuu kauhean totiseksi jos kaikki ei heti onnistu. Nyt ei ollut kovin paljon ennakko-odotuksia ja ihan senkin puolesta oli hyvää vaihtelua, että Jodaa ei voi jäädä puristamaan tai vetämään, musta on nimittäin tullut aika hidas apujenkäyttäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti