Sunnuntaina pääsin ratsastamaan Hukkiksen itsenäisesti, ja ai että oli ihanaa olla kerrankin yksin kentällä, kun ei tarvinnut väistellä ketään! Tein aluksi taas vähän pysähdyksiä ja muutaman peruutuksen, ja Hukkis herkistyi kivasti istunnan pidätteille ja pohkeelle. Tein myös molempiin suuntiin parit väistöt uralta sisään päin ja takaisin uralle. Näissä moottori vähän sammui, niinkuin meille niin kovin tyypillistä on... Ravissa tein rennosti ympyröitä ja loivia kiemuroita ja pyrin huolehtimaan siitä, että takaosa seuraa etuosaa mahdollisimman tarkasti.
Laukkasin verryttelyksi ihan vaan vauhdilla ympäri kenttää molempiin kierroksiin, jotta mun tarvitsisi häiritä hevosta mahdollisimman vähän omilla avuillani ja jotta saataisiin lihakset auki kunnolla. Vasempaan sain silti pari pukkia, kun pikkuisen koitin taivuttaa ja tasapainottaa kulmassa, ulkojalka tuntuu tosiaan olevan Hukkikselle se suurin ongelma, ja nimenomaan vasempaan kierrokseen. Laukan jälkeen jatkoin hetken vielä reippaassa ravissa, mulla on nimittäin paha tapa ottaa aina suoraan käyntiin, jolloin Hukkis varsinkin osaa hyödyntää sitä ja lopettaa liikkumisen heti, kun pyydän siirtymään laukasta raviin tai käyntiin.
Välikäyntien jälkeen aloin työstämään taivutuksia ja suoristuksia kolmikaarisella kiemuralla. Vasemmalle lavat karkasivat multa herkästi ulos, kun ei edelleenkään meinaa pysyä se ulko-ohja kädessä ihan tarpeeksi hyvin, mutta välillä sain tehtyä kivoja kaaria, ja suoristukset olivat ihan hyviä. Tein jonkin verran käyntisiirtymisiä suoristusten kohdalla ja korvasin sitten siirtymät ravin kokoamisilla, ja Hukkiksen niska nousikin mun mielestä hyvin, ja se polki kunnolla alle, eikä vain jäänyt hitaaksi, niinkuin aina välillä käy.
Olin suunnitellut, että harjoittelen vielä vaihtoja käynnin kautta kolmikaarisella, ja nyt en jotenkin taas meinannut saada sitä laukkaa nousemaan, ja kun se sitten nousi, oli se yhtä pukkiparaatia. Tietysti ajattelemattomasti aloitin laukat taas vasempaan kierrokseen, mutta en tosiaan muista, että Hukkis olisi noin paljon protestoinut taas hetkeen. Jouduin kyllä komentamaan sitä eteen ihan reilusti, onneksi nyt oli sitä tilaa, eikä hevonen päässyt niskanpäälle, kun ei tarvinnut odottaa uutta nostoa puolta kierrosta, ettei olisi joku edessä, vaan jatkettiin vaan pukeista huolimatta laukkaa eteen. Koitin jättää ulkojalan kokonaan käyttämättä, mutta käännöksissä tuli silti protestia, joka sitten yhtäkkiä loppui, ja mulla olikin alla tosi kivasti ylös ja eteen laukkaava hevonen.
En kyllä aina ihan ymmärrä tuon hevosen sielunmaailmaa... Joka tapauksessa tämän pukkiepisodin jälkeen laukat sujuivat molempiin suuntiin tosi hyvin, Hukkis tuli hyvälle kaulalle ja ainakin korvien asennosta ja hännän hiljaisuudesta päätellen se vaikutti itsekin ihan tyytyväiseltä. Ne käyntisiirtymät laukanvaihdon yhteydessä eivät sujuneet ihan niin hyvin, mun valmistelevat puolipidätteet eivät tuntuneet menevän läpi, ja alkuun siirtymissä oli aina yksi tai kaksi raviaskelta, mutta kun olin itse vähän napakampi, tulivat siirtymisetkin tarkemmiksi. Nostot onnistuivat kumpaankin suuntaan hyvin.
Ratsastuksen jälkeen Hukkis oli tosi tyytyväisen oloinen ja päristeli kovasti, että ei kai sillä hirveän kurjaa sitten lopulta ollut, vaikka pitikin latailla koko ajan. Kuulin sitten jälkikäteen, että se oli sikaillut vastaavasti kahtena edellisenä päivänä tunneillakin. Nyt tiistaina vaihdettiin sille taas vaihteeksi eri penkki, kun tämä edellinen oli aiheuttanut valkoista karvaa sään molemmin puolin. Tämä uusi satula näytti silmämääräisesti jäävän vähän irti takaa, mutta katsotaan, josko se olisi silti parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti