Viime torstaina pääsin taas Siinan selkään. Kenttä oli monta päivää jatkuneiden satunnaisten vesisateiden ja plussakelien takia osittain loskainen, ja urilta liiankin pehmeä ja toisaalta välillä jäätyneessä pohjakerroksessa oli jos jonkinmoisia kuoppia, ei ihan ihanteellisin pohja siis.
Verrytellessä Siina tuntui vaihteeksi olevan kiinni oikealla, vaikka se tyypillisesti takertuu vasemmalle. Suunta vaihdettaessa tajusin, että kyse oli varmaankin vain siitä, ettei mulla ollut ulko-ohja tuntumalla. Ihan tyypillistä mulle, tykkään kovasti heittää kaikki ohjat pois, vaikka olenkin jo aika hyvin oppinut pitämään "kakkosnappulasta" kiinni. Jos ne kädet vaan vielä saisi aina pysymään omalla paikallaan kannettuna.
Laukassa Siinalla oli kauhea vauhti päällä, enkä saanut pidätteitä läpi juuri ollenkaan, mikä johtui varmaan osittain pohjasta, tuntui, että Siinaa vähän hirvitti hidastaminen, luuli varmaan, ettei pysysisi pystyssä.
Varsinainen tehtävä oli väistättää keskiympyrän toisella puolikkaalla takaosaa ulospäin. Yllättävän hankalaa oli, varsinkin sitten ravissa, kun tuntui, etten saanut ulko-ohjan pidätteitä läpi, ja huomasin, että olen niissäkin liian hidas, ja jään herkästi vetämään jos en saa reaktiota. Saatiin kuitenkin loppuun pari ihan kivaakin pätkää, kun lopulta osasin myödätä pidätteiden välissä, niin tajusi Simppiskin mistä oli kyse.
Ei ollut tosiaan mikään maailman paras tunti meikäläisellä, mutta jospa huomenna paremmin sitten. Huomenna saan myös varmaankin parin viikon takaisesta hiihtoratsastuksesta kuvia, niin voin kertoilla siitäkin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti